Perjantai - Kotoutumispäivä
Kotiuduin sairaalasta taksin kyydissä puolisoni saattamana. Hän hoiti puhumisen kuskin kanssa, kun itse istuin hiljaa voipuneena. Kotiin päästyäni rojahdin sohvalle ja nukahdin, sillä aikaa kun puoliso lähti hakemaan toipilaalle lääkkeitä ja syötävää.
Päivän kohokohta – kuuma suihku – odotti myöhemmin. Se oli ensimmäinen kerta toimenpiteen jälkeen, kun pääsin nauttimaan tästä arjen ylellisyydestä. Illalla puoliso kutsui yhteisen ystävämme saunomaan ja syömään mustekalaa, mutta minä vietin iltani anti-sosiaalisesti sohvalla maaten, tavattoman väsyneenä. Kääriydyin vilttiin ja pidin päätäni sukkahousuilla sidottuna, joihin olin sujauttanut kylmägeelipussin.
Iltaa kohden aloin tuntea pahoinvointia, jota keittiöstä leijaileva paistetun mustekalan tuoksu ei varsinaisesti helpottanut.
 |
| Selfietä koukuista joihin kumivedot on ripustettu jotta illalla osaan ne itse vaihtaa. |
Lauantai - Toipilaspäivä.
Herään päivään väsyneenä, ja leukaa särkee – edellisiltana otettujen kipulääkkeiden vaikutus on lakannut. Onneksi on aika ottaa uudet lääkkeet. Käytössäni on seuraava kipu- ja särkylääkitys:
Lyrica 75 mg: 2 tablettia päivässä
Panadol Forte 1 g: 3 tablettia päivässä
Burana 600 mg: 3–4 tablettia päivässä
En ole kokenut tarvetta ottaa neljää Buranaa päivässä, mutta muutoin olen noudattanut maksimiannoksia varmuuden vuoksi.
Aamiaiseksi ei tee mieli syödä mitään, mutta pyöräytän banaani-marja-smoothien. Juon siitä vain tilkan aamulla ja loput pitkin päivää. Pahoinvointia ei onneksi ole, mutta torkun lähes koko ajan.
Illalla ystäväni poikkeaa seurakseni ja tuo mukanaan ihania sosekeittoja, lastenruokia ja vichyä.
Sunnuntai - Hymykö se siellä.
Aloitin aamuni kokeilemalla kaurapuuroa, johon lisäsin eri viljojen leseitä ummetuksen karkottamiseksi kuidun saannin takaamiseksi. Olo oli hyvä, mutta sain syötyä vain kolmanneksen annoksesta. Aamiaisen jälkeen siirryin kylpyhuoneeseen hoitamaan suun puhdistusta. Tämä päivitetty aamu- ja iltarutiini sisältää kuuden kumilenkin poiston, minuutin Korsodyl-suuvedellä purskuttelun (vedet silmissä ja naama punaisena, sillä suuvesi tuntuu voimakkaalta), hampaiden harjauksen sekä uusien lenkkien kiinnityksen.
Keksin lounastaessani lisätä ruokavalioon uuden proteiininlähteen – raejuuston.
Hymyilinkö juuri hieman? Peilistä näkyi pieni virneen tapainen! Ajatus siitä, että saatan joku päivä näyttää muutakin kuin leikkauksen jälkeistä yrmeää naamaa, nostatti mieltäni. Tuntui myös askel askeleelta normaalilta, etten ollut lainkaan nukkunut päivällä. Mutta sitten…
Suuhuuhtelun aikana pala leikkaustikkien lankaa irtosi ja katosi viemäriin. Eikö nyt ole liian aikaista? Tikkien piti sulaa itsestään aikaisintaan viikon kuluessa leikkauksesta, mutta nyt on vasta viides päivä. Onko tämä normaalia? Onko minulla nyt avohaava suussa? Entä jos se tulehtuu?
 |
| Kettulenkkiä rautoihin. |
Maanantai - Bloggailua vai vloggailua.
Nukuin kohtalaisesti, ja yön tunteina ajatus blogin kirjoittamisesta nousi mieleeni. Eilisillan tikkien irtoamisepisodi unohtui, ja suuni vaikutti täysin normaalilta. Pohdin myös vlogin (videoblogi) tekemistä. Vaikka vloggaaminen tuntuisi kevyemmältä, blogin kirjoittaminen on minulle luontevampaa, vaikka se onkin työläämpää. Päätin siis tarttua kynään – tai näppäimistöön – ja alkaa kirjoittaa!
Haluan jakaa oman kokemukseni oikomishoidosta ja toimenpiteestä, jotta voisin mahdollisesti auttaa jotakuta, joka vielä pohtii leikkaukseen lähtemistä. Ennen omaa leikkauspäätöstäni ja hoitojeni aikana koin erittäin hyödylliseksi katsella kymmeniä YouTube-videoita ja lukea lukuisia blogeja. Täynnä intoa aloitin kirjoittamisen aamusta, jatkaen näppäilyä iltaan saakka.
Kesken päivän sain myös loistoidean lisätä ruokavaliooni kananmunat – munakkaan muodossa. Edullista, helppoa ja ravitsevaa. 👍
Tiistai - Älä naurata
Puolitan aamuisen kaurapuuroreseptin, ja vihdoin jaksan syödä lautasen tyhjäksi!
Puhutaanpa vähän toimenpiteen aiheuttamista mustelmista. Suunnilleen kolmantena päivänä, vielä sairaalassa ollessani, poskiini alkoi pikkuhiljaa ilmestyä sinertäviä mustelmia. Seuraavien päivien aikana mustelmat muuttuivat vihertäviksi ja levisivät kaulalle. Nyt tilanne on siinä pisteessä, että puolisoni mielestä alan muistuttaa Simpsonien hahmoa. Alan nauraa hervottomasti, mikä tuntuu heti inhottavana leikkaustikkien kiristelynä ikenissä nenän alapuolella. Joudun toistuvasti muistuttamaan häntä, että vitsailu saa luvan loppua!
Tänään oli ensimmäinen ulkoilupäivä – rauhallinen kävely 90-luvun kerrostalokompleksin ympäri. Lisäksi pääsin ensimmäistä kertaa saunaan leikkauksen jälkeen! Paljon kivoja asioita siis.
Ruokavaliosta joudun kuitenkin jättämään hyväksi todetut munakkaan ja raejuuston pois juuri, kun olin pääsemässä vauhtiin niiden kanssa. Olen niellyt niitä painamalla ne ensin kielellä kitalakeen, mikä on nyt tehnyt kitalakeni kipeäksi ja araksi. Alkuajan ruokahaluttomuus ja velliruoka näkyvät jo vaa’assa – paino on pudonnut viikon aikana 2,1 kg.
Keskiviikko - Rutinoitumista
Olen alkanut hoitaa hammasrautojen lenkkien vaihdon jo aika näppärästi, ja päivärutiini on alkanut muotoutua. Yöllä nukun sen verran kuin unta riittää, ja aamulla starttaan päivän puuroainekset mikroon. Siitä jatkan rutiininomaisesti rautojen lenkit pois, puuron kimppuun, suun pesulle, uudet lenkit paikoilleen ja lopuksi kahvia.
Päivän aikana tulee vietettyä aivan liikaa aikaa tietokoneella – pc- ja konsolipelit vievät mukanaan. Siihen lisäksi vähän lukemista, kotitöitä ja toivottavasti jatkossa yhä enemmän ulkoilua. Tänään sitä ulkoilua tulikin, kun lähdimme kävellen kauppaan. Sovimme, että jos en jaksaisi perille asti, kääntyisin takaisin ja mies hoitaisi ostokset. Näköjään toivun kovaa vauhtia, sillä jaksoin reissun loppuun asti! 💪
Viime päivinä olen huomannut, että syöminen tuppaa unohtumaan. Onneksi vatsani on fiksumpi kuin minä ja muistuttaa kovaäänisellä murinalla, että nyt ruokaa kehiin, Salla!
Kaiken kaikkiaan ei ole vielä kovin tylsää – raportoin kyllä, kun siltä alkaa tuntua.
Torstai - Päivä ennen kirurgin kontrollia
Olen kokeillut eilisestä alkaen vähentää kipulääkkeitä. Hermokivun hoitoon määrättyä Lyricaa (Pregabaliinia) otan edelleen reseptin mukaisesti, eli 2 tablettia päivässä, sillä sen vaikutus on tehokkainta, kun käyttö on jatkuvaa. Sen sijaan Panadolin ja Buranan määriä olen puolittanut.
Aion kysyä kirurgilta, ovatko kipuni tyypillistä leikkauksen jälkeistä hermokipua, vai onko minulla hermokipua lainkaan. Leukani särkee eri puolilta kumilenkkien vaihdon jälkeen sekä hieman joka aamu, kun lääkkeiden vaikutus on lakannut.
Turvotuksesta johtuva leuan ja poskien ihon hilseily on täydessä vauhdissa. Kasvojen tunto on edelleen lähes normaali, mutta alahuulessa ja sen alapuolella tuntuma on alentunut. Lopullisen tunnon palautumiseen voi kuitenkin mennä kuukausia.
Tänään päätin julkaista kuvakollaasin turvotuksen edistymisestä leikkauspäivästä lähtien. Ei muuta kuin ENJOY.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti