Oikomishoito lähtökuopissa

Taustaa: 

Jo kouluikäisenä olin tietoinen purentani virheellisyydestä. Purentaa yritettiin korjata yökäyttöön tarkoitetulla oikomiskojeella, kun olin siirtymässä yläasteelle. Oikomiskoje tuntui minusta samanlaiselta kuin kuolaimet; heräsin joka aamu kuolasta märän tyynyn päältä, ja poskiani pitkin oli valunut kuivunutta, pahalta haisevaa eritettä. Oikomiskoje oli niin epämukava, etten käyttänyt sitä läheskään joka yö, mikä johti siihen, ettei hammaslääkärini ollut tyytyväinen hoidon tuloksiin. Oikomishoitoani ei kuitenkaan jatkettu, ja itse kuvittelin purentani olevan riittävän hyvä. Kuinka väärässä olinkaan!

Elin täysin tyytyväisenä purentani kanssa aina 27-vuotiaaksi asti, kunnes eräällä hammaslääkärikäynnillä sain lähetteen oikomishoidon tarpeen arviointiin. Ja niin alkoi urakka uudestaan...

Kesäkuu 2015

Oikomislääkäri totesi, että tarvitsen oikomishoitoa, johon sisältyy noin kahden vuoden ajan käytettävät hammasraudat, alaleuan leikkaus sekä jälkihoito. Siispä sain lähetteen julkisen sairaanhoidon Suu-  ja leukapolille, jossa minulle annetaan lopulta seuraavat diagnoosit purennan osalta:

Diagnoosi:                                               Kansankielellä:

Distaalinen purenta                               Yläetuhampaat ovat ulompana kuin alaetuhampaat.

Alaleuan retrognatia                             Alaleuan pienuus

Yläleuan retrognatia                             Yläleuan pienuus

Syväpurenta                                           Alaleuka liian takana suhteessa yläleukaan

Tiedossa oli paljon sulattelemista… Onneksi sain reilun kuukauden aikaa pohtia, lähdenkö tähän ollenkaan. Päätöksentekoa vaikeutti se, että purenta ei tällä hetkellä aiheuta minulle erityistä haittaa. Päätäni särkee vain harvoin, en kuorsaa, pure hampaita yhteen enkä narskuttele niitä yöllä. Minulla ei myöskään ole niska- tai hartiakipuja tai uniapneaa. Oikomislääkärini kuitenkin varoitti, että jokin näistä ongelmista voisi ilmetä myöhemmällä iällä.

Kosmeettiselta kannalta katsottuna ala- ja yläetuhampaani ovat kallistuneet eteenpäin, eikä hymyni ole kovin valloittava, sillä ylähuuleni peittää hymyillessä puolet ylähampaistani. Päätöksenteon tueksi minulle annettiin mahdollisuus osallistua ortognaattisten potilaiden ryhmäinfotilaisuuteen, joka järjestettiin TAYS-keskussairaalassa. Tilaisuudessa kerrottiin ortognaattisesta hoidosta oikojahammaslääkärin, erikoistuvan suu- ja leukakirurgin, suuhygienistin, psykologin sekä aiemmin hoidon läpikäyneen potilaan näkökulmasta.

Koin tilaisuuden merkittävänä käännekohtana päätöksenteossani. Myös hoidon kustannukset olisivat edulliset: maksaisin jokaisesta käynnistä käyntimaksun (35,30 €) sekä leikkauksen aikaan toimenpidemaksut ja maksut sairaalassaoloajasta. Ajatus leikkauksesta pelotti, mutta päätin silti lähteä mukaan hoitorumbaan.

Lähtötilanne.

Alahampaat ottavat kiinni kitalakeen.

Syyskuu 2015

"Potilaalle ollaan aloittamassa ortognaattiskirurgista kokonaishoitoa."

Näin kirjattiin Omakanta-selosteeseeni, ja alkajaisiksi sain valmistautua usean hampaan poistoon. Minulta oli määrä poistaa kaikki viisaudenhampaat sekä neljä poskihammasta – yhteensä seitsemän hammasta. Tarkkanäköinen lukija voi kuitenkin huomata, että viisaudenhampaat ja neljä poskihammasta tekevät yhteensä kahdeksan hammasta. Tämä pitää paikkansa, mutta minulta oli aiemmin jo poistettu yksi viisaudenhammas.

Hampaista luopuminen oli ajoittain vähemmän kivaa.

Harvahammas "Lookki"

Oiontaa & oiontaa

Tammikuu 2016 - lokakuu 2017. 

Vihdoin sain ensimmäiset raudat suuhuni! Odotin niiden laittoa innoissani, sillä olen aina pitänyt hammasraudoista. Lapsena olin jopa pettynyt, kun purentaani ei yritetty korjata raudoilla, vaan pelkästään noilla kammottavilla kuolaimilla. 

Ekat 💓

Ensimmäiset raudat asetettiin kuromaan poistettujen poskihampaiden jättämät välit umpeen, jotta muilla hampailla olisi myöhemmin tilaa suoristua. Kuvasta käy ilmi suurin kosmeettinen haitta mielestäni – kuten aiemmin mainitsin, sekä ylä- että alahammasrivistö kallistuvat ulospäin. Tämä ulospäin kallistuminen on jatkunut teini-iästä saakka ja olisi todennäköisesti vain pahentunut, ellei hoitoa olisi aloitettu.

Lisää rautaa ja hampaiden harotusta.

Hampaiden suoristaminen saatiin päätökseen vuoden 2017 lopulla. Hoidon aikana kävin noin 1,5–2,5 kuukauden välein TAYS:in Suupolilla kiristämässä ja vaihdattamassa lankoja sekä muita tarvittavia osia. Totuin elämään hammasrautojen kanssa jo parissa viikossa, enkä käytännössä missään vaiheessa kokenut niitä epämukaviksi.

Suun terveyden ylläpitämiseksi pyrin parhaani mukaan huolehtimaan säännöllisestä hampaiden harjauksesta, hammasvälien lankauksesta ja puhdistuksesta. Kävin myös suuhygienistillä vähintään kerran vuodessa poistattamassa hammaskivet.

Kun kaunis ja suora hammasrivistö oli vihdoin saavutettu, oli aika alkaa suunnitella leikkauksen ajankohtaa!